Costa Ricasta poistuessa täytyy maksaa 30$ postumismaksu/ henkilö. Tämä maksu kuitenkin sisältyi American Airlines:n lentolippuihin vaikka mitään mainintaa tästä ei lipuista löydykkään.
Uskomaton tuuri kävi vielä nousukiidossa kun näimme ikkunasta Poas tulivuoren kraaterin ilman pilven häivääkään!
Lento Miamiin meni taas rutiinilla ja maahantulomuodollisuudet myös. Koneen laskeutumisesta meni reilusti alle tunti niin olimme jo valikoimassa itsellemme vuokra-autoa päiväksi. Mikään helppo homma se ei ollutkaan… Siistissä rivissä oli Fordia, Dodgea ja Chervoletin isoja möhköjä.
Valinnanvaikeus..
Päädyimme kokeilemaan kuinka korkealle meidän listoilla Chervolet Tahoe yltäisi. Ihan kelpo auto, reilu 1000 mailia mittarissa ja vaikka onkin ns. perusvarustelutaso niin löytyi kuitenkin kaistavahdit ym. adaptiiviset vakionnopeussäätimet =) 60€ vrk.
Rav4:n jälkeen tuntui hyvältä ajella kookkaalla amerikkalaisella!
Me ollaan joka kerta sekoiltu Floridan tulliteillä. Vaikka niitä yrittää parhaansa mukaan vältellä niin aina sieltä vuokraamolta tulee lasku jälkikäteen, tällä kertaa hurjat 8€
Bensa on älyttömän halpaa näin suomalaiselle veronmaksajalle n. 0.35-0.40€ /l.
Yöpaikaksi halvimmasta päästä Red Carpet Inn Fort Lauderdalen lentokentän vierestä. 90€ vuorokausi ja meidän ystävät, häämatkalaiset Hanski & Jarkko saapuivat myös samaiseen hotelliin.
Reilun vuorokauden aikana Miamissa kerkesimme pestä koneelliset pyykkiä, käydä Wallmartissa kahdesti, tankilla ja pizzahut-jäbä toi mainion stuffed crust -lätyn huoneeseen =)
Aamulla auton palautus ja laivaan jonottamaan!
Universumin kovin ristetily menee tänäkin vuonna Jamaicalle. Neljä täyttä päivää Karibianmerellä loistoristeilijällä hyvän örinämusiikin kera!
Neljä päivää tuolla laivalla on aivan tarpeeksi. Tällä kertaa tuli höylättyä hyttikorttia 1280€ edestä mikä on noin 500€ enemmän kuin viime vuonna. Hauskaa oli taas =)
Häämatkalaiset
Aamuisin oli vähän tällaista =)
Mr.Santa pääsi tänäkin vuonna remmiin
Huhhuh enää vuosi odottelua seuraavaan risteilyyn.
Kotimatka Helsinkiin meni vaihtelevissa merkeissä. Meidän edessä istui pari vanhaa akkaa ilman käytöstapoja. Penkkien selkänojat heti täysille kun turvavyövalo sammui ja joku päästeli leijoja koko lennon ajan. 9 tuntia kärsimystä meni kuitenkin kunnialla ja selvisimme tästäkin reissusta ehjin nahoin (jos mustelmia ja pieniä haavoja ympäri kehoa ei lasketa =).
Tähän vielä kuva apinoista koska ovat niin mainioita veijareita ja mukava seuraa niiden touhuja.
Montezuman hippikylästä jäi postiivinen mielikuva vaikka majapaikkojen viihtyvyys (meidän budjettitasolla) on kaukana länsimaisesta perustasosta. Eipä se mitään, luontoa tänne tultiin ihastelemaan eikä murjottamaan hotellihuoneessa =)
Herätin itseni taas väkipakolla kuvaamaan auringonnousua. Aikaisella aamulla näkee luontoa paljon enemmän kuin keskipäivällä tai iltasella. Toinen vaihtoehto olisi juhlia myöhäiseen yöhön ja nukkua onnensa ohi pitkälle päivään mutta kyllä nämä luonnonihmeet ovat niin hienoa seurattavaa että ei ole mitään ongelmaa meillä laitella yöpuulle ilta kahdeksan jälkeen :-)
Seuraavana mielenkiinnon kohteena oli Monteverden pilvimetsä vuoristossa. Autolla ajaminen näillä vaihtelevilla teillä ei ole niin nautinnollista kuin olin kuvitellut (varsinkaan meidän vuokra-autolla) joten pukkasimme citymaasturimme autolauttaan joka pyyhkäisee Nicoya lahden yli reilussa tunnissa. Näin säästimme monta tuntia ajamista ja bonuksena hienot maisemat merellä. Lauttamatka kustansi 26$ 2hlö + auto.
Tie perille oli taas yksi hienoimmista maisemien puolesta meidän listalla, vaikkakin loppumatka oli taas kuoppaista surkeaa soratietä (paljon huonompia kuin suomalaiset mökkitiet).
Näitä kyydityksiä näkee paljon. Ei onnistu suomessa =)
Täällä yövyimme Monteverde Country Lodge hotelliin kahdeksi yöksi 146€. Hotellin taso ei päätä huimannut ja ensimmäisen yön kärsimme seinän läpi kuorsaavasta naapurin äijästä ja texasilainen yhden miehen bändi veivasi hittibiisejä paikan ravintolassa pitkälle yöhön =)
Kävimme tästä vähän huomauttamassa asialliseen sävyyn seuraavana aamuna ja lupasivat vaihtaa huoneen rauhallisempaan.
Ravintolasta täytyy sanoa että reissun parhaat ruoat löytyi täältä vuoristosta!
Mansikkia harmitti kovasti kun ravintola vietti siestaa keskipäivällä =)
Piti käydä jo reissun alkupuolella kokeilemassa vaijerilaskua tulivuoren kupeessa mutta huono sää sotki suunnitelmat. Nyt saimme homman korjattua ja sääkin näytti parhaimmat puolensa.
Skytrek Monteverde on puljun nimi ja ei ole kuin hyvää sanottavaa tästä. Ihan mielettömät maisemat liidellessä metsän yläpuolella! Vähän jännitti alkuun mutta muutaman laskun jälkeen osasi jo ottaa rennosti. 8 vaijeria yhteensä ja pisin oli 750 metriä ja korkein 100m. Puolet laskuista rallateltiin romanttisesti "sylikkäin" koska painovoima sanelee vauhdin ja yksinään ei vauhtia tule tarpeeksi ja joutuisi hinaamaan itsensä käsin vaijerin loppuun asti =)
Koko laitos sijaitsee vajaan kahden kilometrin korkeudella merenpinnasta ja täältä näki pitkälle joka suuntaan. Koko lysti kustansi kahdelta reilu 150$ +tipit ja oli sen arvoista.
Hotellille palattuamme saimme paremman huoneen ilman kuorsaavia naapureita ja matkalaukutkin olivat löytäneet tiensä sinne ihan itsekseen =)
Loppuilta fiilisteltiin hymyissä suin, kaupasta pullo viiniä ja nautimme vielä kerran hinta/laatu suhteeltaan parhaasta ravintolasta tällä reissulla! Texasin bändi oli taas kehissä ja tällä kertaa uskalsimme jopa toivoa omia suosikkikappaleita.
Tunsimme itsemme hyvinkin nuorekkaaksi sillä asiakkaiden keski-ikä näytti olevan siellä 70 paremmalla puolen ;-)
Vaikka aikaa olisi ollut vielä ohjatulle yöretkelle maan omituisia eläimiä bongailemaan, totesimme että eiköhän tämä ollut tässä. Laiskiainen taitaa nyt jäädä näkemättä mutta eiköhän se jossain elämän vaiheessa tule kuitenkin vastaan.
Kävin kuitenkin hiippailemassa lähipusikossa, pakko saada muutamat yökuvat blogiin. On se tähtitaivas täällä niin jännästi vinksallaan… =)
Aamulla pakkasimme laukut viimeistä kertaa toyotan kyytiin ja samaa pölyistä mutta niin hienoa maisemaa ihastellen takaisin kohti viimeistä majapaikkaa Hotel Luisiana Santa Ana tässä lentokentän lähettyvillä.. Matkaa kertyi n. 140km ja tähän sunnuntai-suhailuun käytimme kiireettä 4 tuntia elämästämme =)
Kaksi vuorokautta tässä matkan hienoimmassa yöpaikassa kustansi 160€ ja tähän kuului aamiaiset ja illalliset. Kuulostaa tosi hienolta mutta illallinen oli todella iso pettymys. Todella rajattu valikoima mitä kuului tähän "pakettiin" ja paremmasta ruosta piti maksella tietenkin erikseen ja sekin oli todella ala-arvoista syötäväksi.
Seuraavana aamuna autovuokraamon ukko tuli noutamaan meidän likaisen ja kaltoin kohdellun RAV4:n hotellin pihasta (hyvä palvelu). Uskon vahvasti että me olimme viimeiset turistit joita tuo autorukka sai kunnian kyyditellä ympäri Costa Ricaa. Kilometrejä tarttui mittariin 1108 kpl.
Koko päivä meni sitten hotellin mainiolla uima-altaalla rentoutuessa ja odotellaan seuravaa aamua ja lentoa takaisin Miamiin. Yksi loma loppuu ja vielä parempi alkaa!!!
