Ranta-oleilua Tamarindo & Montezuma

Moro!

Paremman sään toivossa lähdimme länsirannikolle määränpäänä Tamarindo kylänen. Perus turistirysä joskin ihan viihtyisä sellainen. Maisema muuttui radikaalisti reilun 4 tunnin ajomatkan aikana.

ööö mihinkä suuntaan ja mikä se oli =)

Yöpaikaksi valikoitui Hotel Nahua 2vrk 147$. Pieni mutta tehokas huone, jääkaappi, ilmastointi ja särisevä tv. Mitä muuta sitä voisi toivoakkaan. Rannalle oli matkaa 500m.
Kaikenlaista aktiviteettia oli tarjolla ja suunnitelmissa mutta jotenki tämä meni taas rannalla löhöilyyn ja paikallisia ravintoloita sponsoroiden.

Tamarindon ranta on suosittu eritoten surffaajien parissa. Me ei moista harrasteta ja meidän lisäksi rannalla ei näkynyt muita rikkaita ja kauniita ;-) joten toinen päivä vietettiin tutkaillessa Playa Granden rantaa n. 40min ajomatkan päässä. 

Pitkä ranta ja ihan rauhassa sai ihastella aaltoja

Paikallinen auringonotto-tyyli herättää kunnioitusta =)

Pelikaani hakee lounasta

Toisena iltana tutustuimme naapureihin. Veljekset Gerald ja Alex itävallasta. Mukavia heppuja ja heidän kanssaan vietettiin iltaa tarinoita vaihdellen. Näillä reissuilla onkin mahtavaa tapaa uusia ihmisiä, paikallisia tai muita matkailijoita!

Aamulla tukka vinossa taas eteenpäin. Kohteena etelärannikon hippikylä Montezuma, matkaa n.180km. Alkumatka oli ihan mukavaa menoa mutta puolessa välissä vaihtui taas surkeaan soratiehen. Ei mikään ihme että täällä autot alkavat olemaan jo ihan loppu 70000km kohdalla.
Ollaan jo vähän lämmetty tuolle RAV4:lle vaikka vakionopeudensäädintä ja toimivaa keskuslukkoa jää vähän kaipailemaankin.
Voi olla että kotona se oma lexus tuntuu taas luksukselta =)
Ollaan nyt huristeltu reilu 800km täällä.

Täällä on todella kuuma! 35-38 astetta ja tuntuu että aivot sulaa eikä keksi mitään järkevää tekemistä. Ei ole helppoa hommaa täällä lomailu. 

Alkuperäinen suunnitelma oli viettää 3vrk täällä Hotel Luz De Monossa mutta saimme sovittua majoituksen keston 2 vuorokauteen, 130$. Kämppä on aikalailla viidakossa ja kaikenlaista elukkaa pyörii nurkissa ja puiden latvoissa. Pimeällä kulkeminen on vähän jännää puuhaa kun joka pusikossa suhisee jotain elävää… =)

Tämä kärttyinen kaveri asustelee uima-altaa alla =)

Agouti

Montezuman ranta on pieni ja kivikkoinen mutta viihtyisä.

Paikan vetonaulana toimii tietenkin leppoisat mölyapinat ja näitä kavereita näkee jo heti kämpän ulko-ovelta!

Näitä kiikkuu puissa vähän jokapuolella ja uskomatonta meteliä pitävät aamusella. Kuulostaa vähän b-luokan hevimetalli örinältä! 

Apinat örisee youtube.

Maan hintatasosta vähän:

Bensa n. 1$ litra

Olut kaupassa 1-2$, ravintolassa 3$

Juuri syötiin hieno illallinen juomineen hienossa turistipaikassa 60$ kahdelta

Yöpaikat on tällä menolla olleet n. 80$/ yö ja taso vaihtelee huomattavasti. 

Tietenkin kaikkein kovimmat turistipaikat veloittavat enemmän kun taas pääkaupunkiseudulla saa paljon enemmän vähemmällä. 

Tästä lähdetään takaisin viileään sademetsään Monteverdeen. Se laiskiainen on vielä näkemättä =)

Tulivuoret pilvessä

Ensimmäinen varsinainen turistipäivä pyhitettiin Poas Volcanolle. Se sijaitsee parin tunnin ajomatkan päässä San Josesta. Matka taittui äärinmäisen kiemurtelevaa ja kapeaa vuoristotietä. Kilometrejä tuli vain 50 suuntaansa, mutta eteneminen oli hidasta. Liikennettä tukkivat hyvinkin sujuvasti niin polkupyöräilijät kuin (ihan miten sattuu pysähtelevät) bussitkin. Lehmätkin ovat tienkäyttäjiä!

Vuorelle päästyämme koko laitos oli tiheän usvan peitossa. Sellainen märkä sumu joka pyyhkisi meikit heti pois naamalta jos sellaisia sattuisi käyttämään =)

Selkeämmän sään toivossa reippailimme kaikki kävelyreitit mitä puistolla oli tarjota (n.45min), mutta sitkeästi pysyi kraateri piilossa. Pian alkoi paikka täyttymään kovaäänisistä kanssaihmisistä ja me otimme parhaaksemme häipyä pois alta.

Ei näy mittää

Tältä se pitäis näyttää (googlesta pöllitty)

Haikkailureitit oli hieman hämäriä hienolla tavalla. Jos olet nähnyt elokuvan Pan´s Labyrint, tiedät mitä tarkoitan.

Lämpötila oli n.10 astetta

Paluumatkalle osui vesiputousturistirysä La Paz Waterfalls, mutta jonollinen japanialaisia ja suolainen 40$ sisäänpääsymaksu sai RAV4:n keulan kääntymään toisaalle. Vesiputouksia on nähty ennenkin, parhaimmat ehkä Islannissa (pikainen googletus nähtävyydestä tekee lomailustakin helpompaa tässäkin asiassa).

Pura Vida!

Päivän parasta antia tarjoili tänään komeat vuoristotiet. Meidän tiimin saumaton yhteistyö toimii (paras autokuski ikinä ja maailmanluokan kartturi).
Elämme jälleen eläkeläisten vuorokausirytmissä. Nukkumaan siinä 18-21 välillä ja ylös aamu 3-5 aikoihin. Valoisaa aikaa täällä riittää aamu kuudesta ilta kuuteen, eikä kukaan selväjärkinen ajele pimeällä näissä olosuhteissa.

Aamulla heitimme heipat majapaikan isännälle ja suuntasimme kohti toista tulivuorta, Arenal Volcano.
2vrk tässä San Josen kämpässä kevensi lompakkoa 157€ edestä, airbnb.

Vettä tulee taivaalta vaikkei sitä sadakkaan =)

Matkaa oli taitettavana n.150km. Ensimmäistä kertaa pääsimme kokeilemaan tojootan 5. vaihdetta. Se ulisee enemmän kuin alemmat vaihteet yhteensä =)
Matkalla muutamat punaisia-päin-liikennevalot, yksisuuntaisia väärään suuntaan ja mielipuoliset ohitukset. Maassa maan tavalla..

La Fortunan kylää lähestyttäessä, muodoltaan ehkä täydellisin tulivuori, Arenal alkoi näyttäytymään. Pienessä pilvessähän sekin oli kuten yleensä, mutta toiveet olivat korkealla.

Vuosia sitten vuori sylki hehkuvaa laavaa uumenistaan ja oli yöaikaan varmasti mieletön näky. Nyt se puhisee pieniä savuja silloin tällöin eikä kehtaa edes näyttäytyä koko komeudessaan varta vasten häntä katsomaan tulleita suomi turisteja.

Oliskohan tämä semmonen nenäkarhu? Ystävien kesken nenis =)

Hotel Linda Vista oli majapaikkamme seuraavat kaksi yötä (168€). El Castello kylänen, noin puolen tunnin ajomatka La Fortunasta. Täältä on muikeat näkymät tulivuorelle, jos se vaan näyttäytyisi.

Hotel Linda Vista room #30

Tällaista se nyt on, parvekkeelta katsottuna

Tällainen sen pitäisi olla (google)

Luontoäiti on nyt meitä vastaan. Vähän harmittaa mutta ei tästä voi oikein mieltänsäkään pahoittaa. Ei näille voi mitään.
Costa Rican tiet alkavat näyttämään parhaita puoliaan. RAV4:n nitisee ja natisee liitoksistaan näillä perus mökkiteillä.

Meidän huoneessa haisi alusta alkaen kunnon rehellinen sukkahiki. Syyksi paljastui likainen/tahrainen lakana toisessa sängyssä. Nukuimme sitten sikeästi ja tyytyväisenä tuossa pienemmässä 90cm leveässä sängyssä sulassa sovussa =)

Seuraavalle aamulle oli varattuna "vaijeriliito" eli ziplining naapurista. Skytrek järjestää vaikka minkälaista toimintaa koskenlaskusta kukkasidontaan. Yksissä tuumin kuitenkin peruimme vaijeriliidot surkean kelin vuoksi. 150$ tuntui liian isolta summalta liidellä sademetsän yllä sumussa ja sateessa vaikka varmasti hauskaa olisi ollutkin =)

Päivä meni sitten pyykkiä pesetettäessä ja tienoota tutkaillessa. Toisin sanoen pari suunnittelematonta välipäivää tuli tähän näin mutta eipähän tarvi töissä käydä, koska se on ihan per####tä juuri tällä hetkellä ;-)

Tie jatkuis vielä mutta kuskilla ei rahkeet riitä, vielä :-)

Asiallinen palaute respaan likaisista lakanoista tuotti tulosta ja huoneeseen palattuamme oli vastassa ennennäkemätön pyyhehyvitelmä =)

Pihalla lentelee eksoottisen näköisiä lintuja

Tukaani haukottelee

Fogeli tsiigailee päivällistä

Nyt riittää sateinen sademetsä ja lähtään biitsille relaamaan drinkki kourassa!