Ensimmäinen varsinainen turistipäivä pyhitettiin Poas Volcanolle. Se sijaitsee parin tunnin ajomatkan päässä San Josesta. Matka taittui äärinmäisen kiemurtelevaa ja kapeaa vuoristotietä. Kilometrejä tuli vain 50 suuntaansa, mutta eteneminen oli hidasta. Liikennettä tukkivat hyvinkin sujuvasti niin polkupyöräilijät kuin (ihan miten sattuu pysähtelevät) bussitkin. Lehmätkin ovat tienkäyttäjiä!
Vuorelle päästyämme koko laitos oli tiheän usvan peitossa. Sellainen märkä sumu joka pyyhkisi meikit heti pois naamalta jos sellaisia sattuisi käyttämään =)
Selkeämmän sään toivossa reippailimme kaikki kävelyreitit mitä puistolla oli tarjota (n.45min), mutta sitkeästi pysyi kraateri piilossa. Pian alkoi paikka täyttymään kovaäänisistä kanssaihmisistä ja me otimme parhaaksemme häipyä pois alta.
 |
| Ei näy mittää |
 |
| Tältä se pitäis näyttää (googlesta pöllitty) |
 |
| Haikkailureitit oli hieman hämäriä hienolla tavalla. Jos olet nähnyt elokuvan Pan´s Labyrint, tiedät mitä tarkoitan. |
 |
| Lämpötila oli n.10 astetta |
Paluumatkalle osui vesiputousturistirysä La Paz Waterfalls, mutta jonollinen japanialaisia ja suolainen 40$ sisäänpääsymaksu sai RAV4:n keulan kääntymään toisaalle. Vesiputouksia on nähty ennenkin, parhaimmat ehkä Islannissa (pikainen googletus nähtävyydestä tekee lomailustakin helpompaa tässäkin asiassa).
 |
| Pura Vida! |
Elämme jälleen eläkeläisten vuorokausirytmissä. Nukkumaan siinä 18-21 välillä ja ylös aamu 3-5 aikoihin. Valoisaa aikaa täällä riittää aamu kuudesta ilta kuuteen, eikä kukaan selväjärkinen ajele pimeällä näissä olosuhteissa.
Aamulla heitimme heipat majapaikan isännälle ja suuntasimme kohti toista tulivuorta, Arenal Volcano.
2vrk tässä San Josen kämpässä kevensi lompakkoa 157€ edestä, airbnb.
 |
| Vettä tulee taivaalta vaikkei sitä sadakkaan =) |
Matkaa oli taitettavana n.150km. Ensimmäistä kertaa pääsimme kokeilemaan tojootan 5. vaihdetta. Se ulisee enemmän kuin alemmat vaihteet yhteensä =)
Matkalla muutamat punaisia-päin-liikennevalot, yksisuuntaisia väärään suuntaan ja mielipuoliset ohitukset. Maassa maan tavalla..
La Fortunan kylää lähestyttäessä, muodoltaan ehkä täydellisin tulivuori, Arenal alkoi näyttäytymään. Pienessä pilvessähän sekin oli kuten yleensä, mutta toiveet olivat korkealla.
Vuosia sitten vuori sylki hehkuvaa laavaa uumenistaan ja oli yöaikaan varmasti mieletön näky. Nyt se puhisee pieniä savuja silloin tällöin eikä kehtaa edes näyttäytyä koko komeudessaan varta vasten häntä katsomaan tulleita suomi turisteja.
 |
| Oliskohan tämä semmonen nenäkarhu? Ystävien kesken nenis =) |
 |
| Hotel Linda Vista room #30 |
 |
| Tällaista se nyt on, parvekkeelta katsottuna |
 |
| Tällainen sen pitäisi olla (google) |
Costa Rican tiet alkavat näyttämään parhaita puoliaan. RAV4:n nitisee ja natisee liitoksistaan näillä perus mökkiteillä.
Meidän huoneessa haisi alusta alkaen kunnon rehellinen sukkahiki. Syyksi paljastui likainen/tahrainen lakana toisessa sängyssä. Nukuimme sitten sikeästi ja tyytyväisenä tuossa pienemmässä 90cm leveässä sängyssä sulassa sovussa =)
Seuraavalle aamulle oli varattuna "vaijeriliito" eli ziplining naapurista. Skytrek järjestää vaikka minkälaista toimintaa koskenlaskusta kukkasidontaan. Yksissä tuumin kuitenkin peruimme vaijeriliidot surkean kelin vuoksi. 150$ tuntui liian isolta summalta liidellä sademetsän yllä sumussa ja sateessa vaikka varmasti hauskaa olisi ollutkin =)
Päivä meni sitten pyykkiä pesetettäessä ja tienoota tutkaillessa. Toisin sanoen pari suunnittelematonta välipäivää tuli tähän näin mutta eipähän tarvi töissä käydä, koska se on ihan per####tä juuri tällä hetkellä ;-)
 |
| Tie jatkuis vielä mutta kuskilla ei rahkeet riitä, vielä :-) |
Pihalla lentelee eksoottisen näköisiä lintuja
 |
| Tukaani haukottelee |
 |
| Fogeli tsiigailee päivällistä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti